Ydinvoimalaitos käyttää polttoaineenaan uraania, jota kaivetaan maasta. Uraaninlouhinnan vaikutukset ympäristöön nostattavat keskustelua säännöllisesti, mutta harvemmin muistetaan, että koska energiaa uraanissa on hyvin tiiviisti, sitä tarvitsee louhia varsin vähän. Näin myös vaikutukset jäävät pieniksi.

Aiemmin totesimme, että uraani tai siitä valmistettu polttoaine ei ole mitenkään ihmeellistä tai vaarallista ainetta, tai paitsi sen osalta, että siinä on miljoonia kertoja tiiviimmin energiaa kuin fossiilisissa polttoaineissa.

Kaivostoiminta, varsinkin louhintaan perustuva, on kuitenkin lähes poikkeuksetta enemmän tai vähemmän sotkuista puuhaa. Ihmiskunta on ollut riippuvainen mittavasta kaivostoiminnasta teollisesta vallankumouksesta lähtien, eikä muutosta ole näköpiirissä.

Etenkin länsimaissa uraaninlouhinta kerää säännöllisesti osakseen huomiota. Tämä on johtanut siihen, että uraanin tuotanto on lähes kaikkialla tarkasti valvottua toimintaa.

Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset johtuvat kahdesta tekijästä

Se, mitä mineraalia tuotetaan, ei näyttele kovin suurta osaa ympäristövaikutuksissa. Kaivostoiminnan haitat määräytyvät pääosin kahdesta tekijästä. Toiminnan laadusta, eli millaisilla tuotantoprosesseilla tuotanto tehdään ja kuinka suuressa mittakaavassa, ja toisaalta sääntelyn laadusta sekä sen valvonnasta.

Koska uraanissa on energiaa niin tiiviisti, sitä tarvitsee louhia varsin vähän. Uraania tuotetaan maailmalla noin 56 tuhatta tonnia vuodessa. Määrä ei ole globaalissa mittakaavassa suuri. Pelkästään Suomessa tuotetaan jalostettuja metallituotteita saman verran muutamassa päivässä. Vähäinen tuotantomäärä taas tekee toiminnan valvomisen helpommaksi, ja siten laiminlyönnit epätodennäköisemmiksi.

Noin puolet maailmalla tuotetusta uraanista tuotetaan liuottamalla se suoraan maaperästä (In situ leaching, ISL)[i]. Maan pinnalla ei tällöin muutamia putkia ja huoltoteitä lukuun ottamatta juuri tehdä toimenpiteitä. Näissä kohteissa myös ympäristövahingot jäävät vähäisiksi. Noin kymmenys uraanista tuotetaan muun kaivostoiminnan sivutuotteena, ja vajaa puolet tuotetaan perinteisissä avolouhoksissa tai maanalaisissa kaivoksissa.

Kaivostoiminta kehittyy

Kaivostoiminnan alkuaikoina, kun ympäristölainsäädäntö oli lapsen kengissä tai sitä ei ollut ollenkaan, kaivostoiminta oli ympäristölle pahimmillaan erittäin tuhoisaa. Sittemmin käyttöön on otettu ympäristövaikutusten arviointi, seuranta ja erilaiset ennallistamistoimenpiteet kaivostoiminnan päätyttyä.

Vaikka uraanilouhinnan alkuaikoina kaivostyöläiset saattoivat saada merkittäviä annoksia säteilyä uraanin hajoamistuotteiden kuten radonin ja radiumin vuoksi, on nykyään tilanne toinen. Esimerkiksi Australiassa, joka on yksi suuria uraanin tuottajia, uraanikaivostyöläiset saavat keskimäärin vain puolet siitä lisäannoksesta, mitä lentokoneiden pilotit saavat työnsä puolesta[ii]. Kaivostunneleita tuuletetaan, pölyn leviämistä hillitään, henkilökohtainen hygienia on korkealla tasolla ja säteilytasoja mitataan jatkuvasti.

Monien harvinaisten maametallien tuotannon painopiste on Kiinassa. Siellä ympäristösäätely ja -valvonta on monin paikoin vielä lapsen kengissä. Tilanne muistuttaa sotien jälkeistä tilannetta monissa länsimaissa. Monille korkean teknologian tuotteelle – puhdas energiantuotanto kuten aurinkopaneelit mukaan lukien – tuiki tarpeellisten harvinaisten maamineraalien tuotannosta lähes kolmannes on laitonta ja täysin säätelemätöntä.

Vahingot sekä ympäristölle että ihmisille ovat mittavat – arvioiden mukaan tulevaisuuden siivouskustannukset ylittävät nykyiset mineraaleista saatavat myyntitulot[iii]. Huolestuttavia piirteitä on myös Etelä-Amerikan litium-tuotannossa, kun tuotantopaineet kasvavat nopeasti esimerkiksi sähköautojen suosion lisääntyessä.

Australia on yksi suurista uraanin tuottajamaista. Kuvassa Rangersin uraanikaivos Pohjois-Australiassa. Vain vajaa puolet maailman uraanista tuotetaan avolouhoksessa tai maan alaisessa kaivoksessa. Ympäristöystävällisempi vaihtoehto on menetelmä, jossa uraani liuotetaan maan alla suoraan maaperästä. Maan pinnalla ei tällöin putkia ja huoltoteitä lukuun ottamatta juuri tehdä toimenpiteitä.

 

Viitteet:

[i] Lisää tietoa uraanintuotannosta saa englanniksi esimerkiksi sivulta: http://www.world-nuclear.org/information-library/nuclear-fuel-cycle/mining-of-uranium/uranium-mining-overview.aspx

[ii]  Australian Radiation Protection and Nuclear Safety Agency 2016

[iii] Packey, DJ & Kingsnorth, D 2016, 'The impact of unregulated ionic clay rare earth mining in China', Resources Policy, vol. 48, pp. 112-116.