Ydinvoimalaitoksen turvallisuus on yhdistelmä työtä ja tekniikkaa. Tekniikan tehtävä on ohjata toimintaa niin, että työ on helppo tehdä. Loppu jää ihmiselle.

Juhani Hyvärinen on työskennellyt suurimman osan työurastaan ydinvoiman parissa. Nykyisin voimalaitosinsinööri Hyvärinen tutkii ja opettaa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa LUTissa. Hän on ydinvoimatekniikan mallinnuksen professorina ydinvoiman kärkiasiantuntijoita Suomessa.

Hyvärinen on saanut hiljattain kommentoida LUTin aikeita kouluttaa saudi-arabialaisille ydinvoiman perusteita.

– Opetamme heille perusasiat ydintekniikasta ja ydinturvallisuudesta. Tärkeä osa koulutusta on korostaa viranomaisten riippumatonta roolia. Tässä asiassa Suomella on paljon annettavaa: koska meillä ei ole kansallista laitostoimittajaa kuten monilla muilla ydinvoimaa hyödyntävillä mailla, on viranomainen aivan eri roolissa maassamme.

Hyvärinen tietää mistä puhuu, sillä hänen uraansa kuuluu 19 vuoden rupeama Säteilyturvakeskuksen eli STUKin palkkalistoilla. STUKista hän siirtyi Fennovoimaan, ja kuului yhtiön ensimmäisten työntekijöiden ydinjoukkoon. Yhtiön alkuvuosina Hyvärinen kiersi lukuisissa yleisötilaisuuksissa esittelemässä – ja välillä myös puolustamassa – ydinvoimaa energiamuotona.

Hän on joutunut lukuisia kertoja vastaamaan kysymykseen: onko ydinvoima turvallista?

– Tekniset laitteet eivät ole koskaan virheettömiä. Siksi laitokset täytyy alusta lähtien suunnitella niin, että vaikka yksittäin toiminto pettäisi, sillä on useampi toisistaan riippumaton varajärjestelmä, joka estää suuremman vahingon syntymisen. Näin varmistetaan se, että haitat voidaan rajata laitoksen sisäpuolelle, Hyvärinen kertoo.

– Radioaktiivinen säteily on terveydelle haitallista, mutta myrkkynä ei kuitenkaan kovin paha verrattuna moneen muuhun aineeseen.

Ydinvoimalaitos voidaan tehdä turvalliseksi

Hyvärinen muistuttaa myös, että ydinvoimalaonnettomuuksien haittoja on ollut tapana liioitella.

– Säteilyn terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, ja radioaktiivisuus voidaan havaita hirveän pienistä määristä, tuhansia kertoja pienemmistä kuin millä olisi mitään terveysvaikutuksia. Toisin on monen kemikaalin suhteen, joiden pitoisuudet havaitaan vasta, kun terveyshaittoja on jo alkanut ilmestyä.

Hyvärisen mukaan ydinvoimalaitos voidaan tehdä turvalliseksi. 

– Siitä tulee sellaista kuin miksi se tehdään. Jos ollaan sivistysmaassa kuten Suomessa, jossa on kehitetty ja mietitty näitä asioita, niin turvallinen voimalaitos voidaan rakentaa. Turvallisuus ilmenee niin, että voimalaitoksen käytöstä ei aiheudu ihmiselle mitään vaikutuksia. 

Muistetaan mittakaava

Täysin turvallista energiantuotantotapaa ei tosin ole olemassakaan. Hyvärisen mukaan turvallisuudesta puhuttaessa eri energiantuotantomuodot on pistettävä mittakaavaan.

– Turvallisuudesta on vaikea puhua ilman vertailua. Jos ydinvoimaa verrataan mihin tahansa muuhun energiamuotoon, se pärjää vertailussa hyvin. Melkein kaikissa muissa tuotantomuodoissa menehtyy enemmän ihmisiä. Hiilikaivokset ja patomurtumat ovat historian saatossa vaatineet paljon uhreja.

– Toisaalta jos turvaudumme pelkästään energiamuotoihin, jotka tuottavat sähköä satunnaisesti, niin silloin hyvinvointimme on siitä kiinni että saammeko sähköä vai emme. Jos jättäydymme pelkästään niiden varaan, voi olla, ettemme saa energiaa silloin kuin sitä tarvitsemme. 

Siinä, missä ydinvoimaan liitetään usein pelko onnettomuuksista, unohdetaan samalla se, että fossiiliset polttoaineet tuottavat normaalissa, jokapäiväisessä käytössä terveydelle haitallisia pienhiukkaspäästöjä. Miksi tästä ei puhuta enemmän?

– Polttamiseen perustuvalla energiantuotannolla on pitkät perinteet, ja se koetaan normaaliksi. Sen sijaan ydinvoimaonnettomuudet ovat niin harvinaisia, että ne ovat suuria uutisia, Hyvärinen pohtii. 

Turvallisuus ei ole pelkkää tekniikkaa

Jotta turvallinen ydinvoimalaitos voidaan rakentaa, on sitä rakentavien ihmisten otettava turvallisuus huomioon kaikessa tekemisessään. Alalla puhutaan paljon hyvästä turvallisuuskulttuurista, mitä se tarkoittaa?

– Hyvä turvallisuuskulttuuri tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että tiedetään mitä tehdään ja tehdään se vastuullisella mielellä. Tämä pätee kaikkeen tekemiseen. Turvallisuus ei ole pelkkää tekniikkaa, Hyvärinen muistuttaa. 

Hänen mukaansa kulttuuri on se tekemisen asenne, millä työtä tehdään. 

– Se ei ole kauhean eri asia kuin ammattikunnia. Oma työ pitää tehdä niin hyvin, että se kelpaisi jollekin muullekin. Kunnioitetaan ammattitaitoa, liittyipä se sitten suunnitteluun, laatuun, projektin johtoon, hallintoon tai viestintään. On palkattava paljon ihmisiä, jotka ovat ylpeitä omasta ammattitaidostaan. On kuitenkin varottava hybristä, eli liikaa uskoa omaan erinomaisuuteen. Siitäkin on paljon varoittavia esimerkkejä.

– Turvallisuuden on oltava elimellinen osa yrityskulttuuria. Kulttuuri taas on osa sitä, miten töissä ollaan, miten käyttäydytään ja toimitaan. Myös huono kulttuuri ilmenee siinä, miten toimitaan. Toimitaanko piittaamattomasti vai ei, ollaanko kiinnostuneita, välitetäänkö, halutaanko tietää vai torjutaanko tieto.

– Kulttuuria mitataan ja arvioidaan tuotosten perusteella jälkikäteen. Jos yhtiö tuottaa laadukasta tavaraa: dokumentteja, komponentteja ja laitoksia, niin silloin myös sen kulttuuri on hyvä.

Lue Fennovoiman turvallisuuskulttuurin rakentumisesta: Kysyvä asenne ohjaa turvallista tekemistä