Ilmastonmuutos on noussut keskustelun valtavirtaan. Markku Ollikainen uskoo, että hänen johtamallaan Ilmastopaneelilla on ollut osuutta muutokseen. Keskustelun muutos on ollut nopeaa, mutta niin on ilmaston lämpeneminenkin.

Maapallon keskilämpötila nousee ihmisen toimien seurauksena. Jos ilmasto lämpenee tulevaisuudessa kaksi astetta, se tarkoittaa Suomen oloissa neljän asteen nousua. Nyt olemme kolmen asteen vauhdissa, Suomessa kuuden asteen. Se taas tarkoittaisi, että lähivuosikymmeninä havupuuraja karkaa ja Jyväskylän korkeudella kasvaa jatkossa tammilehtoja. Jos emme tee mitään tai riittävästi, muutokset ovat sitäkin suuremmat ja vakavammat.

– Tämän luulisi huolettavan Suomen metsäteollisuuttakin, pohtii ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen työhuoneessaan Helsingin Viikissä. Hänen mukaansa radikaalille päästöjen alas ajolle on aikaa noin 15 vuotta.

Ollikainen johtaa puhetta Juha Sipilän hallituksen asettamassa Ilmastopaneelissa, joka koostuu eri alojen akateemisista tutkijoista.

– Ilmastopaneelihan on ilmastolain määräämä elin. Eduskunta sääti Suomelle ilmastolain pari vuotta sitten. Ilmastopaneelin tehtävä on antaa tieteeseen perustuvaa neuvontaa tieteen ja politiikan saumassa. Eli tavallaan välittää tieteellistä tietoa päättäjien keskuuteen, että he pystyvät tekemään tieteeseen perustuvaa politiikkaa, Ollikainen selventää.

 

Hallitustenvälisen Ilmastopaneeli IPCC:n mukaan ydinvoima on yksi osa ratkaisua ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Urakka on niin valtava, että kaikkia keinoja tarvitaan.

Ilmastolailla pyritään vähentämään ihmisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään, kansallisin toimin osaltaan hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen. Ilmastopaneeli koostuu puhtaasti tutkijoista. Miksi näin?

– Työmme perustuu tieteeseen. Jos mukana olisi erilaisia intressiryhmiä, niin se ei poikkeaisi mistään muusta tyypillisestä intressien yhteensovittamisesta. Me lausumme asioista siitä näkökulmasta, mitä tiede sanoo, päättäjät sovittavat eri intressejä.

Paneelin jäsenten tutkimusaiheet liittyvät tavalla tai toisella ilmastonmuutokseen. Paneeli ei tosin itse organisoi tutkimusta, mutta laatii selvityksiä ja synteesejä.

– Tutkimusteemat määräytyvät sen mukaan, mitä pidämme tärkeinä ja mitä itse tehdään. Teemme laajasti yhteistyötä päättäjien ja muiden tutkijoiden kesken.

Monimutkaiset asiat tosin harvoin ovat mustavalkoisia tai yksiselitteisiä. Ollikainen myöntää, että tutkijatkaan eivät ole aina samaa mieltä. Poliitikkojen tehtäväksi jää lopulta tehdä päätökset ja arvovalinnat.

Päästökauppa olisi toimiva keino, jos päästöoikeudet maksaisivat enemmän

Suomi on tilivelvollinen ilmastotoimistaan EU:lle, jonka yhteisen päästökauppajärjestelmän tarkoitus on pienentää koko EU-alueen päästöjä. Periaate on helppo: kun päästöoikeuksia on tarjolla niukasti, niiden hinta nousee, ja yritysten kannattaa pyrkiä pienentämään päästöjään. Suurin pula on tosin ollut viime aikoina juuri niukkuudesta.

– Niukkuutta olisi voitu luoda vastikään tehdyllä päätöksellä, mutta poliittinen rohkeus puuttui, Ollikainen hymähtää.

Hän viittaa EU-päästökseen, jossa päästöoikeuksien määrä pienenee jatkossa 2,2 % vuosittain. Ollikaisen mielestä määrän olisi pitänyt olla vähintään 2,6 %, mieluiten 2,8 %. Nyt päätetyllä vähennyksellä ei hänen mielestään ole riittävästi vaikutusta. Päästöoikeuksia on edelleen tarjolla runsaasti, joten niiden hinta tuskin nousee. Taloudellista kannustinta päästöjen pienentämiseen ei synny.

No mitä pitäisi sitten tehdä?

– Suomella on selkeä päästövähennystavoite vuodelle 2050. Sen toteutumista me ilmastopaneelissa vahdimme ja edistämme seuraavan väliaskeleen, eli 2030 päästötavoitteiden saavuttamista.

Ollikainen on harmistunut siitä, että päästökauppasektorin – käytännössä energiantuotannon ja raskaan teollisuuden – laimeat päästötavoitteet kasvattavat muiden päästölähteiden vähennyspaineita. Nyt esimerkiksi liikenteen ja maatalouden päästöjä on pienennettävä entistäkin enemmän. Siitä tulee vaikeampaa ja kalliimpaa kuin energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen pienentämisestä.

Biotalous – uhka vai mahdollisuus?

Maaliskuussa julkaistiin 68 suomalaisen tutkijan allekirjoittama raportti, jossa esitettiin huoli hallituksen biotaloustavoitteista, jotka ovat keskeinen osa Suomen ilmastostrategiaa. Tutkijaryhmän mukaan "Suomen suunnittelema puunkäytön lisääminen ei hillitse ilmastonmuutosta vuosikymmeniin" ja että "Metsien nykyinen käyttö ja käytön lisääminen vaarantavat luonnon monimuotoisuuden". Kyseisessä tutkijaryhmässä ei ollut Ilmastopaneelin jäseniä, mutta Ollikainen tunnistaa ongelman.

– Ilmastopaneeli on myös ottanut kantaa metsien kestävään käyttöön, ja saanut aikaan debattia aiheesta. Me pysymme toki lestissämme, joten emme käsittele luonnon monimuotoisuuteen liittyviä kysymyksiä. Mutta näin yksityishenkilönä ajattelen, että jos metsien käyttö laajenee paljon, niin onhan se suuri ongelma, kun samaan aikaan suojelurahoja on leikattu.

Biomassasta voidaan tehdä energiaa esimerkiksi polttamalla tai valmistamalla vaikkapa biodieseliä. Ollikainen mielestä raaka-aineena pitäisi käyttää metsäteollisuuden sivuvirtoja – risuja, liemiä sun muita. Nyt suunnitellut määrät vaatisivat kuitenkin myös ainespuun käyttöä, mikä ei Ollikaisen mielestä ole ilmastokestävää. Puu kun sitoo itseensä hiiltä ilmakehästä eli toimii hiilinieluna.

– Meidän mielestämme olisi syytä rajoittua siihen, että me käytetään niitä biopolttoaineita, jotka tulevat jätteestä ja sivuvirroista. Ei ole mitään syytä pienentää päästöjä toisesta päästä, jos se kasvattaa niitä toisessa päässä.

Ollikainen liputtaa reilusti sähköautojen puolesta.

– Meidän mielestä sähköautoja voisi olla ihan olennaisesti enemmän. Nyt tavoitteena on 250 000 tavoitteena, mutta kun katsoo mitä valmistajat ennakoivat tulevaisuuden kehitykseksi, 2023 sähköautot voivat olla aivan yhtä kilpailukykyisiä kuin polttomoottorit. Liikenteessä on iso päästövähennyspotentiaali.


 

Sähkömarkkinat mullistuvat tulevaisuudessa

Sähköautot tosin vähentävät päästöjä vain silloin, jos niiden käyttämä sähkö on tuotettu ilman päästöjä. Liikenteen sähköistymisen voi ennustaa kasvattavan myös sähkönkulutusta.

Markku Ollikainen ennustaa suurta muutosta energiamarkkinoille.

– Iso muutos tulee. Sähkömarkkina hajaantuu. Vanhaan sähkömarkkinaan ei ole kai paluuta. Hajautuva, uusiutuva energia ja siihen liittyvät ratkaisut, se tulee muuttamaan markkinan aika pysyvästi. Kuluttajista voi tulla tuottajia ja niin edelleen. Kapasiteettimarkkinan tarpeen riski on ilmeinen.

Ilmastonmuutoksen tilasta kertoo säännöllisesti julkaista hallitustenvälisen ilmastopaneelin eli IPCC:n synteesiraportti. Raportin laatineet tutkijat listaavat ydinvoiman yhdeksi keinoiksi leikata kasvihuonekaasupäästöjä ja siten hillitä ilmastonmuutosta.

Ilmastonmuutostutkijoiden raportti kokoaa yhteen myös suuren joukon energiaskenaarioita, joiden avulla ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää jopa kahteen asteeseen. Merkille pantavaa on, että kaikissa teknisesti ja taloudellisesti uskottavissa ns. kahden asteen skenaarioissa on keinovalikoimassa mukana myös ydinvoima.

Tästä huolimatta ydinvoima loistaa usein poissaolollaan ilmastokeskustelussa. Miksi siitä on niin vaikea puhua?

– Ydinvoima nostaa tosiaan tunteita puolesta ja vastaan. Paneelin puolesta kerromme aina, mitä IPCC on asiasta sanonut. Tiettävästi kaikissa laskemissa, kuten energia- ja ilmastostrategia, otetaan huomioon valmistuvan ydinvoiman (Olkiluoto 3) rooli lauhdesähkön tuotannossa ja kivihiililauhteen lopullisena ulossulkijana, jolloin fossiiliset polttoaineet jäävät vain CHP:n tuotantoon, Ollikainen toteaa.

– Mutta en osaa nähdä ydinvoimaa ilmastopolitiikan vedenjakajana. Tarkastellaan vaikka kolmea ilmastopolitiikassa aktiivista maata: Saksaa, Ranskaa ja Iso-Britanniaa. Saksa purkaa ydinvoimaa ja edistää tuulta ja aurinkoa. Ranska nojaa ydinvoimaan eikä aio siitä luopua. Britannian ilmastopaneelin ja ulkoministeriön ilmastolähettilään kanssa käymieni keskustelujen nojalla olen ymmärtänyt, että Britannia pitää energiapalettinsa auki: ydinvoiman osuutta voidaan periaatteessa kasvattaa aina 40 prosenttiin saakka. Paletin lopullinen valinta riippuu muun muassa sähkön varastointimahdollisuuksista, jolloin olisi myös ydinvoimaan nojaavaa säätövoimaa, ja tulevista hintasuhteista.

– Minusta nämä esimerkit osoittavat hyvin, että ilmastopolitiikkaa voidaan tehdä ydinvoiman kanssa tai sitä ilman. Lopulta kansalliset arvostukset ja suhteelliset hinnat näyttelevät suurempaa roolia ydinvoimaan valinnoissa kuin ilmastopolitiikka, Ollikainen kertoo.

Mitä yksittäinen ihminen sitten voi tehdä?

Markku Ollikainen uskoo, että yksikin ihminen voi vaikuttaa.

– Totta kai, henkilökohtainen toiminta vaikuttaa omilla valinnoillaan. Ruokatottumusten ja kulutustottumuksen muutoksilla päästöjä voi leikata helposti lähes kolmanneksen. Valinnat vaikuttavat rakenteisiin ja luovat kasvua uusille toimialoilla. Mutta yksilöiden valinnat eivät tietenkään poista koko ongelmaa, tarvitaan rakenteiden ja politiikan ja kaiken muutosta.

Entä miltä Suomi näyttää 15 vuoden kuluttua?

– No toivon tietysti, että meillä olisi vielä metsät ja kotoperäinen eläimistö, Ollikainen naurahtaa.

– Pitää olla puhdas, hiilivapaa energiantuotanto, liikenteen täytyy olla lähellä päästötöntä. Meillä on edellytykset ajaa henkilöautoliikenteen päästöt alas ja siirtää biopolttoaineet lento- ja raskaaseen liikenteeseen. Sehän olisi se iso rakenteellinen muutos. Tarvitaan tiiviimmät ja fiksut kaupungit. Ainoa paikka, mistä tulisi varsinaisesti päästöjä, on tuo maatalous. Sieltä niitä ei saa pois, mutta niitä saa kyllä vähenemään. Onko meillä vielä maakaasu silloin käytössä? Sitä mietin. Se on se viimeinen, en uskalla sanoa mitään varmaa.

Ollikainen luottaa myös sähkön varastoinnin kehittyminen ja negatiivisiin päästöihin, eli hiilen sitomiseen ilmakehästä. Horisontissa on jo toivoa jopa sen suhteen, että talouskasvun ja päästöjen kasvun ikiaikainen kytkös olisi katkeamassa.

– Viimeisen kolmen vuoden aikana maailman päästöjen määrä ei ole kasvanut, vaikka globaali BKT kasvanut kolme prosenttia.

Ollikaisen mukaan keinoja päästövähennyksiin on paljon, ja ne on kaikki syytä ottaa käyttöön.

– Ei tämä ole kauheasti teknisistä mahdollisuuksista kiinni. Niitä kyllä löytyy kun on rohkeutta. Meillä on niin paljon enemmän aseita kuin 10 vuotta sitten, ja se herättää toiveita.