Chicagossa perustettiin uusi kansainvälinen ympäristöliike, jonka tarkoituksena on edistää puhtaan energian osuutta maailman energiantuotannosta. Yllätyksellistä on se, että nämä ympäristöihmiset haluavat pelastaa ydinvoiman, joka on monissa maissa ennenaikaisen sulkemisuhan alla.

"Isi, miksi sä lennät Chicagoon?" kymmenvuotias poikani kysyi, kun kerroin perheelleni että matkustaisin muutamaksi päiväksi pois. Hetken mietittyäni vastasin: "Isi lentää Chicagoon pysäyttämään ilmastonmuutosta."

Mitä Chicagossa sitten tapahtui? Siellä kokoontui reilu 70 ihmistä eri organisaatioista ja eri aloilta, nuorista opiskelijoista eläkeläisiin keskustelemaan siitä, miten pelastaa yksi maapallon merkittävin vähäpäästöisen energian lähde.

Monet, jolleivat kaikki, paikalle tulleet kutsuvat itseään ympäristönsuojelijoiksi. Se mikä tapaamisessa oli kenties yllätyksellistä, oli se, että nämä ympäristöihmiset haluavat pelastaa ydinvoiman, joka on monissa maissa ennenaikaisen sulkemisuhan alla.

Kolmannes maailman puhtaasta energiasta tuotetaan ydinvoimalla

Ydinvoimalla tuotetaan noin kolmannes maailman puhtaasta energiasta. Vesivoimalla tuotetaan noin puolet, ja loput tehdään muilla uusiutuvilla energianlähteillä. Yhdysvalloissa ydinvoimalla tuotetaan yli 60 prosenttia päästöttömästä energiasta, ja seuraavan 15 vuoden aikana noin puolet maan sadasta reaktorista on sulkemisuhan alla.

Matkani suuntautui Chicagoon, Illinoisiin. Illinoisin osavaltion kaksi ydinvoimalaitosta kuuluvat siihen noin tusinan reaktorin joukkoon, joita uhkaa ennenaikainen sulkeminen seuraavan kahden vuoden aikana. Eikä Yhdysvallat ole yksin.

Saksassa ydinvoimaa korvataan uusiutuvilla, mutta päästöjen osuus ei silti pienene

Saksassa vielä ennen energiakäänteen alkua ydinvoimalla tuotettiin noin 80 prosenttia Saksan päästöttömästä sähköstä, ja nyt saksalaiset ovat poliittisella päätöksellä sulkemassa kaikki ydinvoimalansa 2022 mennessä.

Japani sulki reaktorinsa Fukushiman onnettomuuden seurauksena, ja niiden suunniteltu uudelleen käynnistyminen on viivästynyt eri syistä.

Sveitsissä on marraskuun lopulla tulossa paikallisten vihreiden junailema kansanäänestys, jossa vihreät haluavat sulkea maan kaikki ydinvoimalat ennenaikaisesti ja kieltää lopullisesti uusien reaktorien rakentamisen. Sveitsissä on yksi maailman puhtaimmista sähköverkoista ydinvoiman ja vesivoiman ansiosta.

Myös Ruotsin sähköverkko on maailman puhtaimpia, ja sielläkin ydinvoiman ja vesivoiman ansiosta, joskin Ruotsissakin voimalaitokset olivat vielä alkuvuodesta ennenaikaisen sulkemisuhan alla ydinvoimalle säädetyn ylimääräisen veron rasittamina. Ja niin edelleen.  

Suomessakin yli puolet päästöttömästä sähköstä tehdään ydinvoimalla (riippuen hieman siitä, miten biomassa lasketaan).

Eikö voitaisi vain siirtyä uusiutuvaan energiaan?

Mutta emmekö me voisi rakentaa ydinvoimaloiden tilalle vaikkapa uusiutuvia kuten tuulta ja aurinkoa? Tähän kysymykseen on kaksi vastausta.

Ensinnäkin, se on todella huono idea. Noin 85 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Juuri niillä, mistä meidän tulee pyristellä irti mahdollisimman nopeasti. Jos käytämme rajalliset poliittiset, taloudelliset ja materiaaliset voimavaramme siihen, että korvaamme yhden vähäpäästöisen energianlähteen toisella, voi se johtaa ainoastaan päästöjen kasvamiseen. Tämä ei nykytilanteessa ole sellainen vaihtoehto, jonka voimme valita, mikäli ilmastonmuutos pyritään pysäyttämään ajoissa.

Toisekseen, tilastot osoittavat kiistattomasti, että vaikka olemme rakentaneet viime vuosina aurinkoa ja tuulta maailmalla päät märkinä, on puhtaan energian osuus ollut laskussa.

Vaikka tuuli ja aurinkovoima ovat nauttineet valtavaa poliittista suosiota ja vaikka ne ovat saaneet monin paikoin mittavia tukia, joiden ansiosta niihin investoidaan satoja miljardeja vuosittain, ne eivät ole yleistyneet lähimainkaan riittävän nopeasti. Ja siihen on ihan oikeita, fysikaalisia ja taloudellisia syitä.

Aurinko ja tuuli vaativat valtavat investoinnit

Aurinko- ja tuulivoiman yleistyminen vaatii mittavia investointeja laajoihin älykkäisiin sähköverkkoihin ja korkeajännitevoimalinjoihin, tuotantoon joka pystyy paikkaamaan niiden tuotannon epävarmuudet, energiavarastoihin ja kulutusjoustoja mahdollistaviin laitteisiin ja teknologioihin. Nämä investoinnit ja teknologiat eivät ole yleistyneet riittävän nopeasti ja laajasti, jotta epävarman energiantuotannon osuus olisi voinut kasvaa paljon nykyistä merkittävämmäksi.

Kun tämä yhdistetään siihen, että maailmalla on syystä tai toisesta suljettu viime vuosina paljon ydinvoimaloita, eikä uusia ole rakennettu riittävästi varsinkaan länsimaissa, ovat fossiiliset korjanneet potin.

Ilmastonmuutoksen näkökulmasta, ja huolimatta vuosikymmenten neuvotteluista ja konferensseista, avokätisestä uusiutuvien energianlähteiden tukipolitiikasta sekä päästötavoitteista ja -lupauksista, olemme edelleen menossa väärään suuntaan.

Alkaa olla selvää, että se, mitä olemme tehneet, ei toimi. Tarvitaan jotain muutakin. Ja minulle tämän tajuaminen tarkoitti matkaa Chicagoon ottamaan selvää siitä, mikä on tilanne ja mitä sen parantamiseksi voitaisiin tehdä.

Ydinvoima on maailmalla kriisissä

Kaikki osallistujat Chicagossa olivat yhtä mieltä siitä, että ydinvoima on kriisissä. Syyt tähän kriisiin ovat moninaiset ja monimutkaiset. Osa näistä syistä johtuu myös ydinteollisuudesta itsestään. Yksi asia oli kuitenkin varsin selvää: ydinvoima on kilpailukykyistä, mikäli sitä kohdellaan tasavertaisesti ja se saa kilpailla tasaisella pelikentällä. Tämä ei nykyisellään ole tilanne.

Ydinvoimaa rasittaa aivan omassa luokassaan oleva raskas, kallis ja jopa vihamielinen sääntely ja byrokratia. Tämä sääntely on rakennettu pitkälti yhteiskunnassa vallitsevan ytimen pelon myötävaikutuksella. Tämän pelon juuret ovat puolestaan paljolti 1970-luvulla syntyneessä ydinvoimavastaisessa liikkeessä.

Tuolloin syntynyt ydinvoiman vastainen liike asetti itselleen tavoitteen: saada ihmiset pelkäämään ydinvoimaa niin paljon, että se säänneltäisiin tukahduksiin vaatimalla yhä uusia ja uusia turvallisuusparannuksia ja vaatimuksia, kunnes kasautuvat kulut tekisivät ydinvoimasta lopulta kannattamatonta.

Turvallisin energiamuoto aiheuttaa eniten pelkoja

Tänä päivänä poimimme länsimaissa näiden vuosikymmeniä sitten asetettujen tavoitteiden hedelmiä. Ydinvoima on turvallisin tapamme tuottaa energiaa, ja silti pelkäämme sitä ja vaadimme jatkuvasti lisää turvaparannuksia, lisää sääntelyä, lisää kustannuksia. Tuo pelko on johtanut myös siihen, että ydinvoimalan rakentaminen ja luvittaminen on monissa länsimaissa poliittisesti riskialtista – ellei sitä ole jopa laissa suoraan kielletty. Projektit kärsivät protesteista ja valituksista, jotka johtavat viivästyksiin.

Nämä lisäävät riskiä, mikä puolestaan kasvattaa rahoituksen korkoa ja tekee ydinvoimasta merkittävästi kalliimpaa rakentaa. Fossiiliset polttoaineet puolestaan ovat ulkoistaneet niin saasteensa (pienhiukkaset, ympäristömyrkyt) kuin kasvihuonepäästönsäkin onnistuneesti paljolti yhteiskunnan maksettavaksi, joten niiden tuottaminen ja käyttäminen on halpaa.

Monet perinteiset ympäristöjärjestöt kärsivät kuitenkin yhä pahenevasta sisäisestä ristiriidasta. On yksinkertaisesti mahdotonta sanoa rehellisesti pitävänsä ilmastonmuutosta ihmiskunnan suurimpana uhkana ja että meidän pitäisi tehdä kaikki voitavamme sen pysäyttämiseksi, ja sitten toisaalla pyrkiä estämään kaiken voitavan tekeminen.

Vielä hälyttävämpää on se, että jotkin näistä organisaatioista ja niiden johtohenkilöistä ovat sidoksissa fossiilisilla energiaa tuottavaan teollisuuteen ja ottavat rahaa ydinvoiman sulkemisesta valtavasti hyötyviltä maakaasutoimijoilta. Sokeassa ydinvoimainhossaan ja -pelossaan ne ovat tehneet sopimuksen juuri sen Paholaisen kanssa, jota toisaalla teeskentelevät vastustavansa.

Jos ydinvoimalat menetetään tänään, ei huomisen taisteluita tule

Tapaamiseen osallistuneet olivat yhtä mieltä myös siitä, että mikäli länsimaat menettävät nyt merkittävän osan toimivista ydinvoimaloistaan, ne käytännössä menettävät myös tulevaisuuden kehittyneet reaktoriteknologiat, joita maailmalla paraikaa suunnitellaan.

Vakavasti taantuva ala ei kykene nousemaan uudestaan innovatiiviseksi kasvualaksi, sillä ketä kiinnostaa opiskella taantuvaa alaa, ja kuka haluaa laittaa rahojaan sellaiseen? Se mitä yhteiskunnalle todennäköisesti jää käteen, on hupenevien fossiilisten polttamista kuorrutettuna uusiutuvilla energianlähteillä.

Monet energia- ja ilmastoskenaariot näkevät voimakasta ydinvoiman kasvua alkaen muutaman vuosikymmenen päästä, 2040- tai 2050-luvulla. Ne eivät kuitenkaan näe sitä, että jos meillä ei ole kestävää polkua nykyisestä tulevaan, ei tuolloin ole ketään jäljellä käynnistämässä tuota voimakasta kasvua oletetuilla kehittyneillä teknologioilla. Koko teollisuudenalan ja toimitusketjujen uudelleenkäynnistäminen voi olla todella kivulias prosessi, jos ne ensin unohdetaan vuosikymmeniksi. Jos olemassa olevatkin reaktorit suljetaan, on se kuolinisku koko ydinvoimateollisuudelle.

Samalla se on valitettavasti kuolinisku myös ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle. Se on kuolinisku tavoitteillemme vähentää köyhyyttä tarjoamalla yhteiskunnalle kohtuuhintaisia ja luotettavia energiapalveluita, ja se on kuolinisku luonnonsuojelulle, kun ihmiskunta on pakotettu ottamaan yhä suurempi osuus planeetan luonnon tuotannosta omaan käyttöönsä polttamalla, hakkaamalla, ojittamalla ja viljelemällä monokulttuureita.

Clean Power Coalition puolustaa puhdasta energiantuotantoa

Tilanteen pohdinnan ja keskustelun myötä yksi asia kävi varsin selväksi: Yksilöinä tai yksittäisinä ryhminä ja organisaatioina, jotka pyrkivät omiin, erillisiin tavoitteisiinsa, emme voi asialle paljoakaan. Ja niin perustettiin kansainvälinen, puhdasta energiantuotantoa puolustava Clean Power Coalition.

Tavoite on kaikille yhteinen: ilmastonmuutoksen eteneminen on pysäytettävä, ja siihen tehokas keino on puhtaan energiantuotannon lisääminen. Ja vaikka ryhmää yhdistikin ydinvoiman tärkeä rooli tässä työssä, ei kukaan paikalla olleista ole missään nimessä vähäpäästöistä uusiutuvaa energiantuotantoa vastaan.

Uusiutuva energiantuotanto ei ole vastustaja, se on työkalu puhtaan energian lisäämiseen siinä missä ydinvoimakin. Mutta ihmiset, jotka pyrkivät ydinvoiman sulkemiseen ja vastustavat sitä ehdottaen, että sen sijaan rakennamme uusiutuvaa energiaa ja samalla jättävät fossiilisen energiantuotannon korvaamatta, tekevät ilmastolle suurta karhunpalvelusta. Nämä ihmiset ovat, usein sitä itse tajuamatta, vakava ongelma muutenkin suurissa ongelmissa olevalle ilmastotaistelulle.

Pelastamassa lähes neljännestä Chicagon puhtaasta energiantuotannosta

ELPC (Environmental Law & Policy Center) on yksi kaikkensa ydinvoiman sulkemisen eteen tekevistä ympäristöjärjestöistä. Järjestö on myös liittoutunut maakaasua ja uusiutuvia kauppaavan Invenergy-energiayhtiön kanssa.

Niinpä maanantaiaamun sarastaessa puhtaan energian liittoumamme jalkautui 50 ihmisen voimin ensimmäiseen taisteluunsa puhtaan energian puolesta. Marssimme läpi Chicagon katujen laulaen, iskulauseita huudellen ja kylttejä heiluttaen. Ja mikä tärkeintä, hauskaa pitäen. Sinä päivänä asiasta ei ollut enää mitään epäselvyyttä: uusi, ydinvoimamyönteinen ympäristöliike oli syntynyt, ja se kasvaa päivä päivältä.

Pelastetaan ydinvoimalat. Rakennetaan lisää ydinvoimaloita. Ja kehitetään seuraavan sukupolven ydinvoimaloita. Tässä järjestyksessä. Lisäksi tuetaan kaikkia päästöjen vähennystapoja, kunhan ne ovat järkeviä, reiluja ja kunhan niitä käytetään fossiilisten polton vähentämiseen, eikä muiden vähäpäästöisten energianlähteiden, kuten ydinvoiman, torppaamiseen.

Ainoa vähähiilinen energianlähde, joka kykenee toimittamaan energiaa luotettavasti ja jatkuvasti

On totta että ydinvoimaan ei investoida nykyisillä vapailla markkinoilla. Se kuitenkin johtuu lähinnä siitä, miten nämä markkinat on rakennettu, ja siitä mitä ne arvottavat. Nyt ne eivät arvota luotettavuutta, pitkän ajan investointeja eivätkä puhdasta energiaa. Totuus kuitenkin on, että ydinvoima on ainoa vähähiilinen energianlähde, joka kykenee toimittamaan energiaa luotettavasti ja jatkuvasti.

Ja nämä ovat asioita, joista moderni yhteiskunta on täysin riippuvainen. Ydinvoiman tuotanto on kuitenkin monilla markkinoilla ajautumassa taloudelliseen romahdukseen, koska markkinat eivät arvota näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinat on rakennettu arvottamaan uusiutuvan energiantuotannon ja maakaasun yhdistelmää, ja sama koskee monia Euroopan maita.

Tämän on muututtava. Yhteiskunnan ja meidän, siinä elävien ihmisten ja siinä toimivien organisaatioiden, on oikaistava kieroutunut suhtautumisemme ydinvoimaan. Meidän täytyy normalisoida se, miten ydinvoiman näemme ja miten siitä keskustelemme. Myös ydinteollisuuden laajemmin on muututtava – mutta voi olla, että se on mahdollista vain jos yhteiskunnan suhtautuminen siihen muuttuu. Tästä päivästä alkaen on ainakin yksi, kasvava ryhmä ihmisiä, joka tätä muutosta ajaa. Clean Power Coalition.