Energia & ilmastonmuutos

Kuva: iStock

Onko meillä vain 12 vuotta aikaa pysäyttää ilmastonmuutos?

Ilmastoahdistus leviää, mutta onko nyt jo liian myöhäistä? Kiireen ja kauhistuttavien lukujen ei kannata antaa lamauttaa, sillä tärkeintä on toimia.

Viime kuukausina julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa on vilissyt #nytonpakko -tyylisiä iskulauseita ja tiukkoja aikarajoja ilmastonmuutoksen ratkaisemiselle. Kampanjoinnin on todennäköisesti saanut liikkeelle ainakin viime vuoden lopulla ilmestynyt IPCC:n ilmastoraportti. Se tuo esille miten kahden asteen lämpenemisen seuraukset eroavat 1,5 asteen lämpenemisestä, ja toisaalta mitä muutoksia vaatisi pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.

Keskustelun tiukentuvaan sävyyn on kenties vaikuttanut myös laki kivihiilen kieltämisestä energiakäytössä toukokuuhun 2029 mennessä. Siihen on jäljellä enää noin vuosikymmen, ja näillä näkymin kivihiilen tilalle saataisiin vain mittavaa puun polttoa ja maakaasua.

On totta, että jos globaalit päästömme jatkavat nykyisillä tasoilla vielä kymmenen vuotta, niin olemme silloin jo aiheuttaneet päästöjä 1,5 asteen edestä.

Tarvitaan nopeita muutoksia

Kyllähän nuo luvut ja trendit synkiltä näyttävät. Ilmastoraportti esittelee neljä pääskenaariota. Vaikka ne eivät vaadi nollapäästöjä 2030 mennessä, on toivottu pudotus päästötavoitteissa ennennäkemättömän jyrkkä. Rikkaiden länsimaiden oletetaan näyttävän – ihan hyvästä syystä – esimerkkiä ja tekevän enemmän kuin oman osansa.

Etenkin energiasektorilla muutosten pitäisi olla erityisen nopeita, sillä esimerkiksi ruoantuotannossa ja maankäytössä nopeita vähennyksiä on kenties vielä vaikeampi toteuttaa.

Tämä ei sinänsä ole mitään turhanpäiväistä paniikkipuhetta, vaan loogista seurausta siitä, mitä ilmastomallit meille kertovat. Ne taas ovat puolestaan loogista seurausta siitä, millaisia ilmastotoimia olemme ihmiskuntana tehneet – tai oikeastaan siitä, mitä emme ole tehneet. Tosiasia on se, että globaalit päästöt ovat jatkaneet kasvuaan kaikesta pyristelystämme huolimatta.

Lähde: IPCC:n eli hallitusten välisen ilmastopaneelin tuottama raportti.

Tarvitaanko tiukka aikaraja?

Mitä tämä kiire tai 12 vuoden aikabudjetti käytännössä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että mitään sellaista, mikä ehkä vie yli 12 vuotta aikaa valmistuakseen ei kannata edes suunnitella? Huolestuttavinta tässä kiireessä ja pakossa on se, että monet tuntuvat ajattelevan hieman näin. Eli jos vaikkapa ison ydinvoimalan suunnittelu, luvittaminen ja rakentaminen vie yli 12 vuotta, niin sitä ei tämän logiikan mukaan kannata rakentaa laisinkaan.

”Liian hidasta” -argumentilla on vastustettu ydinvoimaa jo vuosia, jollei vuosikymmeniä, vaikka se on nopein tapa lisätä puhdasta energiatuotantoa.

Jos perustelua tarkastelee hieman lähempää, sen nurinkurisuus paljastuu koko komeudessaan. Jos tänään ei kannata aloittaa toimia, jotka vievät yli kymmenen vuotta, eli jos maailman tulee olla ikään kuin valmis vuonna 2030, niin mitä muuta tämä tarkoittaa? Tarkoittaako se, että uusia sähköautotehtaita ei kannata kohta enää suunnitella? Tai että tuulipuistojen suunnittelut ja ympäristövaikutusten arvioinnit pitää laittaa jäihin muutaman vuoden päästä? Ja vanhojen ikääntyvien tuulivoimaloiden uusiminen kannattaa lopettaa vähän sen jälkeen, koska nämä valmistuisivat vasta 2030 jälkeen – eli silloin, kun on liian myöhäistä?

Tietenkään se ei mene niin. Maailma ei lopu eikä ole valmis vuonna 2030 eikä 2050, ja vaikka loppuisikin (ken tietää, tuhoisa asteroidi voi iskeä koska tahansa), niin emme voi elää ja suunnitella elämäämme ja yhteiskuntaamme tällaisen oletuksen varaan. Ihmisiä syntyy ja kuolee, vanhaa infrastruktuuria korvataan uudella jatkuvasti, elämä jatkuu ja sirkus saapuu kaupunkiin joka kesä. Toisaalta mitä enemmän vähennämme päästöjä jo eilen ja tänään, sitä parempi tilanne on huomenna, mutta tämä ei poista tarvetta pitkän ajan suunnitelmallisuudelle.

Itse en usko, että kun herään tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 2030, että olisin kovinkaan tyytyväinen vuonna 2019 tehdystä päätöksestä jättää toimimatta. Ai mistäkö tiedän? Taaksepäin katsomalla. Nimittäin tällä hetkellä olen pahoillani esimerkiksi siitä, että vuonna 1993 Eduskunta ei myöntänyt periaatelupaa TVO:n ja IVO:n reaktorihankkeelle.

Jos lupa olisi myönnetty, reaktori olisi todennäköisesti tuottanut Suomeen puhdasta sähköä jo yli vuosikymmenen ja säästänyt miljoonia tonneja hiilidioksidipäästöjä. Se olisi myös tarjonnut ydinvoimarakentamiselle sekä Suomessa että Euroopassa edes hieman jatkumoa.

Paniikki vai suunnitelmallisuus?

Tiukan aikarajan asettaminen voi tuntua houkuttelevalta ja selkeältä: kun on selkeä tavoite ja aikaraja, niin sitten keskitytään pelkästään siihen ja mennään vaikka läpi harmaan kiven. Ongelma on, että yhteiskunta on monimutkainen ja sen täytyy toimia ja elää elämäänsä joka päivä. Kaikki eivät voi keskittyä kiven läpi poraamiseen, vaikka meillä olisi kuinka kiire. Se on vähän kuin pidättäisi hengitystä tai lakkaisi syömästä, jotta omat päästöt pienenevät.

Mutta kiire olisi, ja valtavia muutoksia tulisi tapahtua. Ja juuri siksi meidän pitää miettiä huolella mitä teemme, sillä virheisiin ei enää ole varaa. Kuten historia osoittaa, on ydinvoima yksi parhaista keinoistamme energiajärjestelmän puhdistamiseen. Paniikin ja hätiköinnin sijaan suosittelen, Ben Heardin suosittelemaa strategiaa, niin sanottua suunnitelmallista kiirehtimistä. Tämä kun sisältää myös sen aktiivisen miettimisen, että miten myös ydinvoiman rakentamista voisi helpottaa ja nopeuttaa.

Energia & ilmastonmuutos

Energia & ilmastonmuutos

Verkoston ytimessä

Ydinvoima-alalla ei ole taidettu aikaisemmin nähdä yhtä vauhdikasta johtajaa. Marjut Vähäsellä, Finnuclearin uudella johtajalla, on taskussa kolme tutkintoa ja alla punainen Jaguar. Hän kannustaa suomalaisia yrityksiä suuntaamaan rohkeasti ydinvoima...

Energia & ilmastonmuutos

Uusiutuva energia – ongelmallinen trendisana?

Uusiutuva energia on ympäristö- ja ilmastokeskustelun voimakkaimpia positiivisia brändejä. Käsitteenä siitä on tullut ongelmallinen, koska sitä on käytetty avainterminä esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvässä politiikassa.

Energia & ilmastonmuutos

Suomi sai uudet energiasuositukset

Suomalaisten kuluttama energia tuotetaan valtaosin biopolttoaineilla, ydinvoimalla ja öljyllä. Näin todetaan Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Suomea koskevassa maaraportissa, joka antaa suosituksia suomalaiselle energiapolitiikalle.

Energia & ilmastonmuutos

Ydinvoimakeskustelussa on omat kuvionsa

Miltä ydinvoimakeskustelu näyttää alan ulkopuolisen ympäristöaktivistin ja tietokirjailijan silmin? Fennosen vakioavustaja Rauli Partanen pohtii ydinvoimaviestinnän lainalaisuuksia.