Energia & ilmastonmuutos

Kuva: iStock

Uusiutuva energia – ongelmallinen trendisana?

Uusiutuva energia on ympäristö- ja ilmastokeskustelun voimakkaimpia positiivisia brändejä. Käsitteenä siitä on tullut ongelmallinen, koska sitä on käytetty avainterminä esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvässä politiikassa.

Miten on mahdollista, että kirjoitan ydinvoimayhtiön julkaisuun uusiutuvan energian käsitteen pulmallisuudesta? Myönnän, että asetelma on kiusallinen. Tosiasia kuitenkin on, että alan avainkäsitteistä on hyvä puhua varsinkin silloin, kun ne ovat ongelmallisia. Toisekseen on hyvä myös tiedostaa, että uusiutuvan energian toimijat eivät ole oikeastaan itse pystyneet vaikuttamaan termin leviämiseen.

Varsinainen siemen tälle kirjoitukselle tuli kuitenkin akateemisesta maailmasta. Asian ovat nimittäin tuoneet energiapoliittiseen keskusteluun Energy Policy -lehdessä julkaistu artikkeli ja sen kirjoittajat, ilmastomuutoksen vaikutuksia tutkiva ja väitöskirjaansa valmisteleva Atte Harjanne (vihr.) ja tekniikan tohtori Janne M. Korhonen.

Uusiutuvuuden moninaisuus

Mitä ongelmia uusiutuvan energian käsitteeseen sitten liittyy? Ensinnäkin se, että termi ei ole tieteellinen tai tarkka, mutta silti sitä käytetään politiikassa ja julkisessa keskustelussa niin kuin se olisi.

Uusiutuvalla energialla kuvataan joukkoa toisistaan merkittävästi poikkeavia energialähteitä ja polttoaineita. Näitä ovat esimerkiksi aurinkoenergia, tuulivoima ja maapallon ytimestä peräisin oleva geoterminen energia. Uusiutuviin lukeutuu myös valtava joukko erilaisia biopolttoaineita, erilaiset vesivoiman tuotantotavat sekä ryhmä pienempiä, kehitteillä olevia energialähteitä, kuten aaltovoima tai vuorovesienergia. Samoin jätteen poltto lasketaan ainakin joissain tapauksissa uusiutuvaksi, vaikka jäte on ensin valmistettu käyttämällä lähinnä fossiilisia polttoaineita.

Monet näistä ympäristön energiavirroista uusiutuvat siinä mielessä, että niiden taustalla on auringon maahan säteilevä energia. Mutta siihen yhtäläisyydet melkein sitten loppuvatkin.

Uusiutuvien lisäksi meillä on fossiiliset polttoaineet, kuten hiili, öljy ja maakaasu sekä luonnontilaisille soille hitaasti kertyvä turve, joka on periaatteessa biomassaa, mutta jota ei kuitenkaan lueta uusiutuvien energialähteiden joukkoon. Ja sitten on ydinenergia – lähinnä uraani ja torium – jotka eivät maan kuoressa varsinaisesti uusiudu, mutta joita riittää ihmisten energiatarpeisiin vuosituhansiksi, jopa vuosimiljooniksi.

Kestävän kehityksen käsityksen aikoinaan lanseerannut Brundtlandin komissio määritteli myös hyötöreaktoriteknologian uusiutuvaksi energialähteeksi siinä missä auringon ja tuulenkin, mutta se on sittemmin poistettu uusiutuvien energialähteiden listalta. Hyötöreaktoreilla uraanissa ja toriumissa oleva ydinenergia voidaan käyttää kymmeniä kertoja nykyisiä tavanomaisia kevytvesireaktoreita tarkemmin hyödyksi.

Uusiutuva energia ei aina tarkoita ympäristöystävällisyyttä

Aurinko ja tuulivoima vaativat valtavasti materiaaleja sekä omaan infrastruktuuriinsa että niiden tuotannon vaihtelevuuden vaatimiin tukitoimiin. Paikasta ja määrästä riippuen nämä energialähteet voivat olla ympäristö- ja materiaalivaikutuksiltaan varsin maltillisia – tai sitten ei. Tämä ei selviä leimaamalla jokin energialähde uusiutuvaksi, vaan tekemällä elinkaarianalyysejä.

Kun ilmastopolitiikan ja yhteiskunnan tavoitteeksi otetaan uusiutuvan energian lisääminen, voidaan myös saada jotain, mitä ei ehkä tilattu. Vesivoiman jälkeen käyttökelpoisin uusiutuva energialähde on usein biomassa. Se perustuu polttoaineeseen eikä jatkuvasti sään mukaan vaihteleviin energiavirtoihin, kuten tuuleen tai aurinkoon, joten sen turvin on paljon helpompi tyydyttää yhteiskunnan jatkuva luotettavan energian tarve. Usein kun tilataan lisää uusiutuvaa, saadaankin lisää bioenergiaa.

Kaikki valveutuneet länsimaalaiset tietysti ostavat vain sertifioitua ja haitatonta biopolttoainetta.  Monelta saattaa kuitenkin unohtua se, että bioenergiaa ei riitä kaikille. Osa biomassasta voidaan kestävästi käyttää energiaksi. Mutta jos sen käyttöä voimakkaasti lisätään, niin tämä lisääntynyt käyttö tulee isolta osin sieltä vähemmän ympäristöystävällisestä osasta – sillä toki hyvät raaka-ainevirrat ovat jo nyt pääosin käytössä.

Mielikuva myy

Uusiutuvan energian mielikuvalla myydään myös muuta kuin uusiutuvaa energiaa. Norjan öljy- ja kaasuyhtiö Statoil, nykyiseltä nimeltään Equinor, on jo vuosia mainostanut näkyvästi Brysselin lentokentällä, miten maakaasu on täydellinen kumppani uusiutuville. Lisäksi kun maakaasu-infra on kerran rakennettu, ei siitä kovin helpolla päästä eroon – eikä vähiten sen vuoksi, että fossiilisen energian tuottajien vaikutusvalta on kasvanut entisestään ja yhteiskunnan riippuvuus näistä tuottajista on lisääntynyt.

Melkein kaikki nämä ongelmat aiheutuvat ainakin osittain siitä, että energialähteitä leimataan hyväksi tai pahaksi lähes pelkästään sen mukaan, että nähdäänkö ne kuuluvaksi uusiutuviin energialähteisiin. Uusiutuvuus on kuitenkin surkea mittari minkään energialähteen ympäristö- tai ilmastovaikutuksille. Niiden ominaisuuksia, hyvyyttä ja huonoutta kullakin mittarilla, pitää tarkastella tapauskohtaisesti.

Jos tavoitteena on vähäpäästöinen energiatuotanto mahdollisimman pienellä ympäristöjalanjäljellä, meidän pitäisi mitata vähäpäästöisyyttä ja ympäristöjalanjälkeä eikä epämääräisiä brändejä tai trendijanoja.

Energia & ilmastonmuutos

Energia & ilmastonmuutos

Kuinka paljon Suomi tarvitsee sähköä?

Sähköä kuluu joka hetki. Miten energiaa pitäisi tuottaa, jotta sähköä riittäisi tarpeisiimme myös tulevaisuudessa?

Energia & ilmastonmuutos

Verkoston ytimessä

Ydinvoima-alalla ei ole taidettu aikaisemmin nähdä yhtä vauhdikasta johtajaa. Marjut Vähäsellä, Finnuclearin uudella johtajalla, on taskussa kolme tutkintoa ja alla punainen Jaguar. Hän kannustaa suomalaisia yrityksiä suuntaamaan rohkeasti ydinvoima...

Energia & ilmastonmuutos

Suomi sai uudet energiasuositukset

Suomalaisten kuluttama energia tuotetaan valtaosin biopolttoaineilla, ydinvoimalla ja öljyllä. Näin todetaan Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Suomea koskevassa maaraportissa, joka antaa suosituksia suomalaiselle energiapolitiikalle.